Kiusaamiseksi voidaan luokitella erilaisia asioita, fyysistä (päälle käymistä yms.) ja henkistä (haukkuminen, mustamaalaaminen yms) ja valitettavasti hevosiaharrastaessa kiusaamisen kohteeksi joutuu melkein jokainen, ennemmin tai myöhemmin.
Itse olen kokenut kiusaamista, jo silloin kun sain vanhan Rillan ylläpitoon. Silloin asiat tulivat suurilta osin aikuisten suusta, ja se vasta kamalaa olikin. Olin 13 vuotias, sain ylläpitoon hevosen joka oli kouluttamaton ja aikuiset ihmiset puhuivat kaiken mitä sylki suuhun toi. Onneksi silloinen ratsastuksenopettajamme auttoi jatkamaan Rillan kanssa, muiden puheista viis veisaten. Kun ratsastuksenopettajamme ehdotti, että voisin ottaa Rillan ylläpitoon, koska se ei soveltunut opetushevoseksi mihin tehtävään se aluksi tulikin, olin todella onnellinen ja otettu, sillä se osoitti sitä että ratsastuksenopettajamme mielestä pärjäisin sen kanssa. Muutaman viikko siitä, kun Rillan ylläpito oli virallistunut, alkoi kiusaaminen. En ole koskaan ottanut asioita herkästi itseeni, enkä aluksi ottanutkaan, mutta kun sitä aikansa kuunteli niin itsetunto laski huomattavasti ja mieleeni heräsi kysymyksiä: Pärjäänkö sittenkään? Teenkö oikeasti kaiken väärin? Miksi pitää puhua seläntakana eikä sanoa suoraan?
Tiesin, että en varmasti tehnyt kaikkea niinkuin oppikirjoissa käsketään, mutta yritin aina parhaani ja hoidin jopa hevosen jalkoja myös pienen köpöttelyn jälkeen, lopulta sain kuulla siitäkin moittimista ja aloin hoitaa jalkoja vain rankan treenin tai hyppäämisen jälkeen.
Kaikki ne asiat mitä silloin kuulin niin tulevat yhä välillä mieleeni varsinkin, jos olen epäonnistunut jossain.
Uuden Rillan tulon jälkeen olin erittäin yllättynyt, kukaan ei puhunut mitään pahaa, tai ainakaan niin että se olisi kantautunut korviini. Asiat olivat mallillaan, jonkun aikaa ja sitten se alkoi taas. ”Hullu hevonen” ”ikäloppu” ”taas hevonen joka ei osaa mitään” ”ei se koskaan pääse kisaamaan sillä”
Kaikkea aivan ihmeellistä, hullu hevonen? Oikeasti? Rilla on hevonen joka pelkää erinäisiä asioita ja en voi tietää mistä se johtuu, sille on varmasti tapahtunut joskus aiemmin jotain, mutta mitä? Sitä tarina ei kerro.
Nyt kun vaihdettiin tallia, mustamaalaaminen on jotain niin käsittämätöntä, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Kaikki mitä on tehty ihan vain pilatakseen maineemme on naurettavaa. Suorastaan säälittävää ja olen sitä mieltä että voitaisiin edes sanoa suoraan mulle kaikki mitä sylki suuhun tuo. Eikä tarvitsisi kierrättää, sitä ensin koko Mäki-Pohtoon. Tallin vaihdon jälkeen myös mun ”ihana ja upea hevonen” on nyt kuulemma hullu jota hoidetaan huonosti, anteeksi mitä?!? Oon kyllästynyt tähän kaikkeen ja toivon että, jos tai kun saatte kuulla jotain paskaa musta, Fiinasta tai meidän perheestä niin ette usko kaikkea sitä ja tulette vaikka tutustumaan muhun, Fiinaan tai meidän perheeseen ja katsomaan mun hullua ja huonosti hoidettua hevosta.
Srl:n Reilu Peli- teema osui juuri oikeaan aikaan, ja asia on kaikkien vastuulla. Ei vain aikuisten, joiden pitäisi kuulemma lapsiaan kasvattaa paremmin. Joskus myös nämä ”hyvin kasvatetut lapset” ovat kateellisia ja se on asia mikä aiheuttaa riitoja sun muuta erittäin paljon. Joskus nuorilla on elämässä ”ongelmia” ei mitään isoja, vaan ihan tosi pieniä, mutta vaikuttavat silti suuresti nuoren elämään, eikä näistä asioista aina haluta kertoa kellekkään. Ja se saattaa myös saada nuoren olemaan ilkeä muille. Itse olen suorasanainen ja inhoan seläntakana puhumista, en ota pienistä itseeni ja osaan jopa nauraa asioille joiden tiedän olevan täyttä huijausta. Tämän tekstin pohjalta, kertokaa vaikka omia mielipiteitänne kiusaamisesta, tai jos haluat voit myös kertoa oletko koskaan kokenut kiusaamista hevosiin tai hevosharrastukseen liittyen?
Santra.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti