Hei!
Blogiin ei ollakkaan Nellan tulon jälkeen kirjoiteltu, ja sekin on pian ollut jo kaksi kuukautta!
Ei kai tässä ole sen kummempaa sattunut, mutta jos kuitenkin kerron vähän meidän ratsasteluista.
Mä eli Santra oon mennyt Rillalla normaaliin tapaan, mutta Pulliskan leiriltä palattuamme Rilla yski aika paljon ja lomaili sen myötä muutaman päivän. Fiina ja Nella on treenaillu ja tutustunut toisiinsa paremmin, Fiina oli kuitenkin viikon kuumeessa jolloin mä, Senja ja Matilda hoidettiin ponin liikkuminen.
Rillan kavio lohkesi viimeviikolla, enkä sen takia mennyt sillä tunnille, vaan menin Ratsastuskoulu Kipinän tuntihevosella Crespolla. En tiedä mikä siinä hevosessa oli, mutta tykästyin siihen kovasti.
Tuona samaisena päivänä eli viimeviikon Torstaina, Fiina oli Nellalla estetunnilla, ja poni oli ihan liekeissä!
Nyt vain treenaillaan kohti kisoja, ja katsotaan saadaanko meidän heppatiimiin vielä yksi jäsen ;)
Mulla on uusi kone eikä täälä ole yhtäkään kuvaa vielä, niin kokeilen lisätä kuvia puhelimella!
keskiviikko 8. elokuuta 2018
perjantai 30. maaliskuuta 2018
#4 Kiusaaminen
Ajattelin puhua aiheesta, joka on noussut erittäin ajankohtaiseksi eli kiusaamisesta. Mitä se tarkoittaa? Tai mikä lasketaan kiusaamiseksi hevospuolella? Niin siinäpä vasta kysymys.
Kiusaamiseksi voidaan luokitella erilaisia asioita, fyysistä (päälle käymistä yms.) ja henkistä (haukkuminen, mustamaalaaminen yms) ja valitettavasti hevosiaharrastaessa kiusaamisen kohteeksi joutuu melkein jokainen, ennemmin tai myöhemmin.
Itse olen kokenut kiusaamista, jo silloin kun sain vanhan Rillan ylläpitoon. Silloin asiat tulivat suurilta osin aikuisten suusta, ja se vasta kamalaa olikin. Olin 13 vuotias, sain ylläpitoon hevosen joka oli kouluttamaton ja aikuiset ihmiset puhuivat kaiken mitä sylki suuhun toi. Onneksi silloinen ratsastuksenopettajamme auttoi jatkamaan Rillan kanssa, muiden puheista viis veisaten. Kun ratsastuksenopettajamme ehdotti, että voisin ottaa Rillan ylläpitoon, koska se ei soveltunut opetushevoseksi mihin tehtävään se aluksi tulikin, olin todella onnellinen ja otettu, sillä se osoitti sitä että ratsastuksenopettajamme mielestä pärjäisin sen kanssa. Muutaman viikko siitä, kun Rillan ylläpito oli virallistunut, alkoi kiusaaminen. En ole koskaan ottanut asioita herkästi itseeni, enkä aluksi ottanutkaan, mutta kun sitä aikansa kuunteli niin itsetunto laski huomattavasti ja mieleeni heräsi kysymyksiä: Pärjäänkö sittenkään? Teenkö oikeasti kaiken väärin? Miksi pitää puhua seläntakana eikä sanoa suoraan?
Tiesin, että en varmasti tehnyt kaikkea niinkuin oppikirjoissa käsketään, mutta yritin aina parhaani ja hoidin jopa hevosen jalkoja myös pienen köpöttelyn jälkeen, lopulta sain kuulla siitäkin moittimista ja aloin hoitaa jalkoja vain rankan treenin tai hyppäämisen jälkeen.
Kaikki ne asiat mitä silloin kuulin niin tulevat yhä välillä mieleeni varsinkin, jos olen epäonnistunut jossain.
Uuden Rillan tulon jälkeen olin erittäin yllättynyt, kukaan ei puhunut mitään pahaa, tai ainakaan niin että se olisi kantautunut korviini. Asiat olivat mallillaan, jonkun aikaa ja sitten se alkoi taas. ”Hullu hevonen” ”ikäloppu” ”taas hevonen joka ei osaa mitään” ”ei se koskaan pääse kisaamaan sillä”
Kaikkea aivan ihmeellistä, hullu hevonen? Oikeasti? Rilla on hevonen joka pelkää erinäisiä asioita ja en voi tietää mistä se johtuu, sille on varmasti tapahtunut joskus aiemmin jotain, mutta mitä? Sitä tarina ei kerro.
Nyt kun vaihdettiin tallia, mustamaalaaminen on jotain niin käsittämätöntä, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Kaikki mitä on tehty ihan vain pilatakseen maineemme on naurettavaa. Suorastaan säälittävää ja olen sitä mieltä että voitaisiin edes sanoa suoraan mulle kaikki mitä sylki suuhun tuo. Eikä tarvitsisi kierrättää, sitä ensin koko Mäki-Pohtoon. Tallin vaihdon jälkeen myös mun ”ihana ja upea hevonen” on nyt kuulemma hullu jota hoidetaan huonosti, anteeksi mitä?!? Oon kyllästynyt tähän kaikkeen ja toivon että, jos tai kun saatte kuulla jotain paskaa musta, Fiinasta tai meidän perheestä niin ette usko kaikkea sitä ja tulette vaikka tutustumaan muhun, Fiinaan tai meidän perheeseen ja katsomaan mun hullua ja huonosti hoidettua hevosta.
Srl:n Reilu Peli- teema osui juuri oikeaan aikaan, ja asia on kaikkien vastuulla. Ei vain aikuisten, joiden pitäisi kuulemma lapsiaan kasvattaa paremmin. Joskus myös nämä ”hyvin kasvatetut lapset” ovat kateellisia ja se on asia mikä aiheuttaa riitoja sun muuta erittäin paljon. Joskus nuorilla on elämässä ”ongelmia” ei mitään isoja, vaan ihan tosi pieniä, mutta vaikuttavat silti suuresti nuoren elämään, eikä näistä asioista aina haluta kertoa kellekkään. Ja se saattaa myös saada nuoren olemaan ilkeä muille. Itse olen suorasanainen ja inhoan seläntakana puhumista, en ota pienistä itseeni ja osaan jopa nauraa asioille joiden tiedän olevan täyttä huijausta. Tämän tekstin pohjalta, kertokaa vaikka omia mielipiteitänne kiusaamisesta, tai jos haluat voit myös kertoa oletko koskaan kokenut kiusaamista hevosiin tai hevosharrastukseen liittyen?
Santra.
Kiusaamiseksi voidaan luokitella erilaisia asioita, fyysistä (päälle käymistä yms.) ja henkistä (haukkuminen, mustamaalaaminen yms) ja valitettavasti hevosiaharrastaessa kiusaamisen kohteeksi joutuu melkein jokainen, ennemmin tai myöhemmin.
Itse olen kokenut kiusaamista, jo silloin kun sain vanhan Rillan ylläpitoon. Silloin asiat tulivat suurilta osin aikuisten suusta, ja se vasta kamalaa olikin. Olin 13 vuotias, sain ylläpitoon hevosen joka oli kouluttamaton ja aikuiset ihmiset puhuivat kaiken mitä sylki suuhun toi. Onneksi silloinen ratsastuksenopettajamme auttoi jatkamaan Rillan kanssa, muiden puheista viis veisaten. Kun ratsastuksenopettajamme ehdotti, että voisin ottaa Rillan ylläpitoon, koska se ei soveltunut opetushevoseksi mihin tehtävään se aluksi tulikin, olin todella onnellinen ja otettu, sillä se osoitti sitä että ratsastuksenopettajamme mielestä pärjäisin sen kanssa. Muutaman viikko siitä, kun Rillan ylläpito oli virallistunut, alkoi kiusaaminen. En ole koskaan ottanut asioita herkästi itseeni, enkä aluksi ottanutkaan, mutta kun sitä aikansa kuunteli niin itsetunto laski huomattavasti ja mieleeni heräsi kysymyksiä: Pärjäänkö sittenkään? Teenkö oikeasti kaiken väärin? Miksi pitää puhua seläntakana eikä sanoa suoraan?
Tiesin, että en varmasti tehnyt kaikkea niinkuin oppikirjoissa käsketään, mutta yritin aina parhaani ja hoidin jopa hevosen jalkoja myös pienen köpöttelyn jälkeen, lopulta sain kuulla siitäkin moittimista ja aloin hoitaa jalkoja vain rankan treenin tai hyppäämisen jälkeen.
Kaikki ne asiat mitä silloin kuulin niin tulevat yhä välillä mieleeni varsinkin, jos olen epäonnistunut jossain.
Uuden Rillan tulon jälkeen olin erittäin yllättynyt, kukaan ei puhunut mitään pahaa, tai ainakaan niin että se olisi kantautunut korviini. Asiat olivat mallillaan, jonkun aikaa ja sitten se alkoi taas. ”Hullu hevonen” ”ikäloppu” ”taas hevonen joka ei osaa mitään” ”ei se koskaan pääse kisaamaan sillä”
Kaikkea aivan ihmeellistä, hullu hevonen? Oikeasti? Rilla on hevonen joka pelkää erinäisiä asioita ja en voi tietää mistä se johtuu, sille on varmasti tapahtunut joskus aiemmin jotain, mutta mitä? Sitä tarina ei kerro.
Nyt kun vaihdettiin tallia, mustamaalaaminen on jotain niin käsittämätöntä, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Kaikki mitä on tehty ihan vain pilatakseen maineemme on naurettavaa. Suorastaan säälittävää ja olen sitä mieltä että voitaisiin edes sanoa suoraan mulle kaikki mitä sylki suuhun tuo. Eikä tarvitsisi kierrättää, sitä ensin koko Mäki-Pohtoon. Tallin vaihdon jälkeen myös mun ”ihana ja upea hevonen” on nyt kuulemma hullu jota hoidetaan huonosti, anteeksi mitä?!? Oon kyllästynyt tähän kaikkeen ja toivon että, jos tai kun saatte kuulla jotain paskaa musta, Fiinasta tai meidän perheestä niin ette usko kaikkea sitä ja tulette vaikka tutustumaan muhun, Fiinaan tai meidän perheeseen ja katsomaan mun hullua ja huonosti hoidettua hevosta.
Srl:n Reilu Peli- teema osui juuri oikeaan aikaan, ja asia on kaikkien vastuulla. Ei vain aikuisten, joiden pitäisi kuulemma lapsiaan kasvattaa paremmin. Joskus myös nämä ”hyvin kasvatetut lapset” ovat kateellisia ja se on asia mikä aiheuttaa riitoja sun muuta erittäin paljon. Joskus nuorilla on elämässä ”ongelmia” ei mitään isoja, vaan ihan tosi pieniä, mutta vaikuttavat silti suuresti nuoren elämään, eikä näistä asioista aina haluta kertoa kellekkään. Ja se saattaa myös saada nuoren olemaan ilkeä muille. Itse olen suorasanainen ja inhoan seläntakana puhumista, en ota pienistä itseeni ja osaan jopa nauraa asioille joiden tiedän olevan täyttä huijausta. Tämän tekstin pohjalta, kertokaa vaikka omia mielipiteitänne kiusaamisesta, tai jos haluat voit myös kertoa oletko koskaan kokenut kiusaamista hevosiin tai hevosharrastukseen liittyen?
Santra.
maanantai 12. helmikuuta 2018
#3 Uusi aloitus ja talli asiaa
Uusi aloitus olisi nyt varmaan paikallaan.
Blogin ylläpitäminen vaatii paljon aikaa, ja jaksamista kirjoittaa sopivan pituisia, kiinnostavia tekstejä.
Tästä syystä, päivitämme Instagramia paljon aktiivisemmin kuin blogia, mutta nyt ajattelin, että olisi varmaan aika paneutua tarkemmin tähän blogin pitämiseen.
Tämän postauksen ydinasia, voisi olla talli ja se ,että mikä on juuri itselle ja hevoselle sopiva tallipaikka.
Tallipaikka, on yksi iso kysymys hevosta hankittaessa, kaikilla on omat kriteerinsä millasella talilla haluaa olla ja haluaa hevosensa asuvan.
Yleisiä kysymyksiä ovat, yksityistalli vai ratsastuskoulu, Maneesi vai ei, Minkälainen tallihenki, Hevosten hoitoon liittyvät kysymykset, Entäs sitten minkälaiset ihmisille tarkoitetut tilat ovat, tallipaikan hinta, kysymyksiä on monenlaisia aivan laidasta laitaan.
Itse pidän etusijalla hyvää hevosen hoitoa, ja mielestäni kaikkien olisi syytä tallipaikkaa etsittäessä kiinnittää eniten huomiota hevosen hyvään hoitoon. Talliporukka on myös hyvin ratkaiseva tekijä, eihän kukaan halua olla tallilla, jossa kuulee seläntakana puhuttavan perättömiä juttuja?
Entäs oletko valmis tekemään tallitöitä, jokaisen viihtyvyyden eteen? Jos et, kannattaa etsiä talli, jossa sinun ei tarvitse tehdä tallitöitä.
Mielestäni kaikki tallityöt kuulvat, myös hevosenomistajalle, vaikka hevonen olisikin täysihoitotallilla, on tallitöissä auttaminen, myös hyviin käytöstapoihin kuuluvaa.
Maneesi vai ei?
Maneesissa olisi tietenkin mukavempaa ratsastaa kuin ulkona säänarmoilla, mutta täytyy muistaa että ratsastus on ulkolaji, eikä maneesi ole välttämätön.
Mielestäni maneesi on plussaa mutta pärjäämme kyllä ilmankin.
Tallipaikan hinta-laatu suhde on myös ratkaiseva tekijä, kaikilla kun ei välttämättä ole varaa maksaa melkein 1000€ kuukaudessa hevosen tallipaikasta, kun menoja on muitakin.
Olisihan se ihan älyttömän hienoa olla tallilla missä on iso ja hieno maneesi ja kaikki mukavuudet, mutta se ei ole mahdollista ainakaan meidän osalta.
Rilla on tallilla, mikä on parasta mahdollista meille. Kaikki mitä haluamme on siellä, mukava talliporukka, hevosten mahtava hoito, oma kenttä, ja tässä lähellä järjestetään myös kilpailuja.
Blogin ylläpitäminen vaatii paljon aikaa, ja jaksamista kirjoittaa sopivan pituisia, kiinnostavia tekstejä.
Tästä syystä, päivitämme Instagramia paljon aktiivisemmin kuin blogia, mutta nyt ajattelin, että olisi varmaan aika paneutua tarkemmin tähän blogin pitämiseen.
Tämän postauksen ydinasia, voisi olla talli ja se ,että mikä on juuri itselle ja hevoselle sopiva tallipaikka.
Tallipaikka, on yksi iso kysymys hevosta hankittaessa, kaikilla on omat kriteerinsä millasella talilla haluaa olla ja haluaa hevosensa asuvan.
Yleisiä kysymyksiä ovat, yksityistalli vai ratsastuskoulu, Maneesi vai ei, Minkälainen tallihenki, Hevosten hoitoon liittyvät kysymykset, Entäs sitten minkälaiset ihmisille tarkoitetut tilat ovat, tallipaikan hinta, kysymyksiä on monenlaisia aivan laidasta laitaan.
Itse pidän etusijalla hyvää hevosen hoitoa, ja mielestäni kaikkien olisi syytä tallipaikkaa etsittäessä kiinnittää eniten huomiota hevosen hyvään hoitoon. Talliporukka on myös hyvin ratkaiseva tekijä, eihän kukaan halua olla tallilla, jossa kuulee seläntakana puhuttavan perättömiä juttuja?
Entäs oletko valmis tekemään tallitöitä, jokaisen viihtyvyyden eteen? Jos et, kannattaa etsiä talli, jossa sinun ei tarvitse tehdä tallitöitä.
Mielestäni kaikki tallityöt kuulvat, myös hevosenomistajalle, vaikka hevonen olisikin täysihoitotallilla, on tallitöissä auttaminen, myös hyviin käytöstapoihin kuuluvaa.
Maneesi vai ei?
Maneesissa olisi tietenkin mukavempaa ratsastaa kuin ulkona säänarmoilla, mutta täytyy muistaa että ratsastus on ulkolaji, eikä maneesi ole välttämätön.
Mielestäni maneesi on plussaa mutta pärjäämme kyllä ilmankin.
Tallipaikan hinta-laatu suhde on myös ratkaiseva tekijä, kaikilla kun ei välttämättä ole varaa maksaa melkein 1000€ kuukaudessa hevosen tallipaikasta, kun menoja on muitakin.
Olisihan se ihan älyttömän hienoa olla tallilla missä on iso ja hieno maneesi ja kaikki mukavuudet, mutta se ei ole mahdollista ainakaan meidän osalta.
Rilla on tallilla, mikä on parasta mahdollista meille. Kaikki mitä haluamme on siellä, mukava talliporukka, hevosten mahtava hoito, oma kenttä, ja tässä lähellä järjestetään myös kilpailuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)